Viimeinen parkkipaikka: Otavan Metallin romuttamo

Asko Halonen: kiirettä riittää.

Tuttu tilanne: ostetaan uusi tuote, heitetään entinen pois, oli se sitten auto, pyörä, mopo tai kodinkone. Ehkä vanhan ulkomuoto ei enää miellyttänyt tai se ei ollut tarpeeksi tehokas. Rikkinäistä taas ei nykyisin kukaan enää edes pyri korjaamaan. Romukoppaan vaan – tai romuttamoon.

Otavalaisten suhtautuminen kylän laidalla vanhan viitostien vieressä sijaitsevaan metalliliikkeeseen ja sen romuttamoon on kahtiajakoista: ei se mikään komistus ole, mutta onhan romut parempi kerätä yhteen paikkaan kuin levitellä ympäri maisemia. Eli kuten liikeyrittäjä Asko Halonen itse ilmaisee: „Eivät sano juuta eikä jaata.“
Liikkeen ulkopuolella, sisäänajoväylän vieressä, on avolava, johon voi vapaasti tuoda kaikenlaista kodin pienromua peltipurkeista alkaen; vanhan ruoholeikkurinkin joku on mieltänyt sellaiseksi. Joskus on aamulla töitä aloitettaessa ajoväylällä seisonut vanha autokin avaimineen: sen kun viette romutukseen!
Romuliikkeen autot hakevat pyydettäessä romutettavaa metallitavaraa 100 km säteellä Otavasta. Suurimpia kuljetettavia ovat vanhat maatalouskoneet lumiauroista traktoreihin sekä tietenkin autot, jotka pieniksi litistettyinä kohoavat korkeina vuorina romuliikkeen varastoalueella. Vilkkaimpina vuosina niitä tuotiin tuhatkin kappaletta romutettavaksi, ja romutuspalkkio houkuttelee vieläkin. Otavan Metalli on Autonkierrätys Oy:n virallinen vastaanottopiste, joka poistaa auton rekisteristä ja antaa virallisen romutustodistuksen.
Käytetty auto ei enää tahdo kelvata kenellekään, ei edes nuorille ensiautoksi: uusi sen olla pitää, mieluiten BMW, jos isän kukkaro sallii. Jos autokauppias huolii vanhan auton vaihdossa, se useimmiten päätyy kaupan jälkeen romuksi. Monesta arvokkaasta ja erikoisesta autosta voisi pienellä korjauksella saada vielä aarteen, mutta sellaiseen harvoin on aikaa.  Asko Halonen toteaa pahoitellen: „Ei muuta kuin silmät kiinni ja romutettavaksi!“
Ennen kuin auton matka viimeiselle parkkipaikalle alkaa, se tyhjennetään kaikesta ei-metallisesta, myös kaikki nesteet otetaan talteen. Lisäksi autojen käsittelyalueen sadevedet ohjataan sadevesikaivoon ja sieltä edelleen hiekan- ja öljynerotuskaivoihin. Romutettava auto litistetään ja iso nosturi heivaa sen autovuoren huipulle odottamaan jatkokäsittelyä eli pienmetalliksi silppuamista. Tällä hetkellä autovuoret kasvavat, sillä metallin kysyntä on vähäistä ja hinnat alhaiset. Halonen: „Romuala on markkinatilanteen sanelemaa vuoristorataa“.

Kahden ammattilaisen yritys
Otavan Metalli Oy perustettiin vuonna 2009, ja jo vuonna se sai 2013 Kauppalehden Menestyjät –tunnuksen Etelä-Savon alansa parhaana yrityksenä. Omistajina on kaksi ammattimiestä, Asko Halonen, jolla on takanaan metallialan koulutus, ja Toni Kuosmanen, 3-kertainen raskaan kaluston taitoajon maailmanmestari. Halosen perheen pojista keskimmäinen, Juuso, on jo 16-vuotiaasta ollut maailmanmestarin ajo-opissa yrityksen palkkalistoilla. Kolme muuta työntekijää ja työharjoittelija täydentävät tiimin.

Pelle Pelottomien ihmemaa
Otavan Metallin isossa sisähallissa lajitellaan arvokkaat jalometallit kuten kupari, joka irrotetaan kaapeleista. Laajalla piha-alueella säilytetään uskomatonta määrää irrallista metalliromua, joka ei kiinnosta enää varkaitakaan, mutta tarjoaa sen sijaan mielikuvitusrikkaille keksijäneroille kaiken sortin putkea, vipua ja vempainta. Romun lajirikkaus kiehtoo muitakin: Mikkelin taidekoulun opiskelijat ovat keränneet sieltä bronssia  ja valaneet siitä taideteoksia. Monelle tavaralle keksisi varmaan tavallistakin käyttöä kuten peltialtaille ja pöntöille puutarhan kasvualusina tai valurautaiselle  liedelle mökin kesäkeittiössä. Vanhoja polkupyöriä on ajoteiden varsilla kasapäin. Pelkästään erään leirintäalueen lopettaessa kuskattiin 27 kpl asiakkaiden käytössä ollutta pyörää romutettaviksi!
Varastoalueelle on ulkopuolistenkin lupa tulla tutkiskelemaan, löytyisikö jotain käyttökelpoista, mutta oman turvallisuuden vuoksi on ensin ilmoittauduttava henkilökunnalle. Vaikka aluetta valvotaan toimistosta käsin yhdeksän kameran avulla, eivät alueella liikkuvien isojen koneiden kuljettajat  välttämättä huomaa kävijöitä.
Otavan Metallin alue on jo nyt hehtaarin kokoinen ja laajenee vielä kaksinkertaiseksi. Mikkelin kaupunki on myynyt yritykselle viereisen tontin, josta jo on puusto raivattu. Korkeaa aitaa ei sinnekään voi tien suuntaan tehdä näkösuojaksi, koska siinä olisi puolestaan kaatumavaara. Teollisuusalueet, jollaisella Otavan Metallikin sijaitsee, eivät välttämättä ole ilo silmälle, mutta ne on hyväksyttävä kulutusyhteiskuntamme käytännön tarpeiden  täyttäjinä.

Romutettavien autojen vuoristo kohoaa kohti taivasta.

Pääsisinkö vielä mökille kesäkeittiöön? Hella odottaa löytäjäänsä.