Pentti Raittila – monipuolinen vaikuttaja Otavassa
Mikkelin Hyvät Oy:n johtaja, Huvikummun perustaja, Otavan Jazzien aloittaja, Otava-Seuran perustaja, moottoripyörien MM-endurokilpailun toteuttaja, kunnanvaltuutettu, ärhäkkä lehtiin kirjoittaja ja kirjailijakin. Kaikkia näitä on v. 1945 syntynyt mies ehtinyt v. 1971 jälkeen Otavassa tehdä.
Työura alkoi Mäntyharjussa isän monipuolisessa auto- ja konealan yrityksessä jo koulupoikana, ja jatkui sitten kauppaopiston jälkeen Insinööritoimisto E. Rantalahden konepajan myyntipäällikkönä. Asemapaikka sijaitsi pari vuotta Helsingissäkin. Nopeiden ja rohkeiden ratkaisujen kautta Raittila päätyi v. -71 tuomaan Mikkelin Keksi- ja Leipätehtaat Oy:n Otavaan. Sittemmin rinkelitehtaana tunnetun yrityksen paikan valinta oli aika lailla sattumaa: ”Erehdyin painamaan jarrua Otavan kohdalla”, toteaa Raittila sarkastisesti.
Yrityksen markkinointi saatiin kuntoon, ja rinkelien lisäksi tulivat uutuustuotteina mukaan pakastetut taikinat ja leivonnaiset. Niissä otavalaisyritys oli edelläkävijä koko Suomessa. Yhtiöllä oli muutamia vuosia tytäryhtiö Pieksämäellä, ja parhaimmillaan, tai ”pahimmillaan” kuten Raittila sanoo, oli palkkalistoilla yli sata työntekijää.
Rinkelimarkkinoilla kilpailijana toiminut jyväskyläläinen Jyväs-Hyvä Ky teki hyvän ostotarjouksen, ja osakepääoma vaihtoi omistajaa. Pentti Raittila jäi vuoteen 1983 asti toimitusjohtajaksi entiseen yritykseensä, joka 50-vuotisjuhlien yhteydessä sai uuden nimenkin: Mikkelin Hyvät Oy.
Alan vaihto
Huvikummun syntyminen oli myös sattumien summaa. Raittilalle oli tehty hyvä työtarjous silloiselta Tuottajain Mylly Oy:ltä, nykyiseltä Myllyn Paras Oy:ltä. Työ olisi edellyttänyt Helsinkiin muuttoa, mutta perhesyyt ja kotiutuminen Otavaan estivät lähtemisen. Yrittäjä muuttui ravintoloitsijaksi. ”Mikkelin maalaiskunnalta ostettiin 1983 tontti, jolle annettiin nimeksi Huvikumpu, ja kauppias Koistisen kanssa perustimme Otavan Liiketalo Oy:n, jossa olivat ostoskeskus ja krouvi, kuten Irwin siitä myöhemmin lauloi”, kertoo Raittila. Yritys lähti hyvin käyntiin, vaikka alalla oli jo silloin suuri pykäläviidakko ja tarkka valvonta. Drinkit piti viedä pöytiin, eivätkä asiakkaat saaneet kävellä lasi kädessä ravintolasalissa. Alkoholiannos, jäät ja vesi tuli sekoittaa vasta pöydän ääressä, jotta asiakas voi nähdä, että annos oli oikein mitattu. Tanssi-iltoina vaadittiin asiakkailta solmio ja pikkutakki.
80-luku oli Suomessa hyvää taloudellista nousuaikaa ja se näkyi myös Otavassa. Kun sitten v. 1988 Mikkelin maalaiskunnan johto ilmoitti, että Otavaan perustetaan uusi iso Sosiaalialan oppilaitos, ja ehdotti, että Huvikumpu ottaa hoitaakseen sen ruokalapalvelut suurelta osalta, Raittila suostui yhteistyöhön ja aloitti ravintolassa tarvittavat uudistukset. Se osoittautui pian pahaksi virheeksi, sillä koko Suomen talous romahti, eikä kuntakaan pitänyt lupauksiaan. Kaikkein pahinta oli, että koko investointi oli rahoitettu valuuttaluotoilla, jotka nousivat summiltaan lähes kaksinkertaisiksi markan kellutuksen jälkeen. Huvikummussa kehitettiin onneksi nopeasti uusi tuote, salmiakkimixeri-juoma, jonka myyntimenestys pelasti yrityksen konkurssilta. Uutta oli myös kesähotellitoiminta, jota alettiin harjoittaa uusissa MOAS Oy:n opiskelija- asunnoissa.
”...kun kirkkoherra meiltä tahtoo kirkon hävittää...”
Sanotaan, että kirkko pelastaa ihmiset, mutta Otavassa kävi päinvastoin: ihmiset pelastivat kirkon!
1982 Pentti Raittila alkoi muutamien muiden aktiivisten otavalaisten kanssa pelastaa Otavan vanhaa kyläkirkkoa purkutuomiolta, jonka Mikkelin maaseurakunnan kirkkovaltuusto oli langettanut. Kampanja sai yhä arvovaltaisempia tahoja puoltajikseen maaherraa, ympäristöministeriötä ja museovirastoa myöten ja päättyi 1988 kirkon korjauspäätökseen. Raittila kynämiehenä teki asian ollessa ratkaisuvaiheessa 1987 oikein ”kylän krouvarin” kirkkoballadin (yllä siitä ote), joka esitettiin radiossa. Entisöidyssä kirkossa on myöhemmin järjestetty näyttelyitä, konsertteja sekä Otavan Happy Jazz -tapahtuman aikana gospelkonsertteja. Huolenpito rakennuksesta on uskottu Otava-Seuralle.
2000-luku
Mikkelin maalaiskunta liitettiin kaupunkiin monimutkaisten vaiheiden jälkeen v. 2001. Raittila oli silloin kunnanvaltuustossa ja kertoo kääntyneensä liitoksen puolelle kahdesta syystä. Toinen oli Karjaportin tehtaan jatkuminen ja toinen toive siitä, että kateuteen perustuva kyläpolitikointi saataisiin loppumaan.
Kuntaliitos tuli, mutta kumpikaan toive ei toteutunut. Raittila selvittelee epäonnnistumisen syitä: Mikkelin kaupunki ei ollut ottanut lainkaan selvää siitä, että Karjaportilla oli markkinointi täysin retuperällä, eikä sellaisella yrityksellä ole tulevaisuutta. Kaupunki haaskasi yrityksen tukemiseen monia miljoonia euroja. Kuntaliitos sitten roihautti tällä seudulla kateuden aivan käsittämättömään laukkaan. Raittila jyrisee: ”Vanhan Mikkelin edustajat ovat sitä mieltä, ettei valloitetuilla maalaiskunnilla ole mitään arvoa, ja maalaiset jatkavat kyliensä vanhalla kateus-kauna mentaliteetilla elämää eteenpäin. Oikeita mahdollisuuksia koko Mikkelin kehittämiseen ei mieti kukaan“.
Viime kunnallisvaaleissa viisi puoluetta pyysi Raittilaa ehdokkaakseen, mikä hänen mielestään osoittaa hyvin, että hän on puolueeton. Sairaskohtauksen jälkeen elämää on nyt tarkoitus jatkaa ”ajattelevana eläkeläisenä”. Hänen poikansa Tero on jättänyt aktiivisen, MM-tasolle yltäneen moottoriurheilu-uransa, ja omistautuu nyt perheyritys Huvikummun hoitamiseen puolisonsa kanssa. Virallisesti yrityksen sukupolven vaihdos tehtiin vappuna 2014. Nyt Pappa-Raittila kirjoittelee….
Pentti Raittila: "Varastettu harmonikka ja unohdettu kansa", 2014.
"Ulkomailla Otavassa". Työryhmän tuottama kuvitettu perinnekirja. Otava-Seura ry, 2006. Kirjoja myydään Lähipalvelukeskuksessa.
