Otavan taidekesässä Paul Meinander: "Maalta merelle ja – ilmaan"

Otavassa on tänä kesänä kolme huomattavaa taidetapahtumaa: ensin avataan taiteilija Paul Meinanderin näyttely, sitten nautitaan 30. kerran opiston puiston Happy Jazzista ja lopuksi on tarjolla kahden vuoden tauon jälkeen Gospel-konsertti vanhassa puukirkossa.

Otavassa asuva taiteilija-kuvittaja Paul Meinander asettaa (19.7.–9.8. 2015) tuotantoaan esille Akuntiellä entisessä Koistisen liikkeessä. Näytteillä on myös Meinanderin äidin Kirsikka Meinanderin (1935–2011) keramiikkatöitä, ja näyttelyssä käydessään voi samalla tutustua myös Elina Mannisen kierrätysmateriaalista valmistettujen käsitöiden myyntinäyttelyyn. Näyttelytilat ovat Otavan kyläkeskustassa ja vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä opistosta, joten myös Happy Jazz -konserttivieraat voivat pistäytyä siellä vaivattomasti.
Näyttelyn nimi "Maalta merelle ja - ilmaan" antaa vihjeen Meinanderin aihemieltymyksistä eli kuvauksen kohteena ovat lähinnä junat, laivat ja lentokoneet. Miksi tuollainen rakkaus liikennevälineisiin, niin että maalaa niitä vuodesta toiseen? Rakentaa yhdessä elämänsä vaiheessa itselleen talonkin junanvaunuista ja myöhemmin asuu vuosikaudet Otavan käytöstä jääneellä asemalla ja edelleenkin samassa asemapiirissä Savonradan vierellä. Selitystä kiinnostuksen alkamiselle taiteilija hakee kaukaa, varhaislapsuudesta: "Olen ollut lentokoneista kiinnostunut siitä asti, kun isä hommasi minut pikkupoikana Super Caravellen koelennolle, ja myöhemminkin pääsin usein lentämään, mm. DC-kolmosilla ja äitini kanssa Pariisiin vuonna 1966."
Paul Meinander (1958) syntyi Helsingissä. Isä oli toimittaja Otso Meinander (1934–2004) ja äiti keramiikkataitelija Kirsikka Meinander. Hän opiskeli 1950-luvun loppupuoliskolla Taideteollisessa korkeakoulussa ja Ateneumissa sekä toimi kuvaamataidon opettajana eri puolilla Suomea, mm. Rantakylässä (1969–1973) ja sen jälkeen Savonlinnan taidelukion keramiikanopettajana. Eläkkeelle hän jäi Kristiinankaupungissa.

Meri kiehtoi nuorta miestä
Keskikoulun jälkeen seikkailunhalu vei 16-vuotiaan pojan merille kuten monen muunkin liki keskenkasvuisen tuohon aikaan, jolloin jopa 15-vuotiaat pestautuivat merelle hyvien palkkojen ja seikkailunhalun vuoksi. Pari vuotta kului suomalaisissa rahtilaivoissa seilatessa ja tutuiksi tulivat "koneiden höyryt ja jytinät, kivihiilipöly, laivanrunkojen nitinät ja kolinat, rasvanhaju, hyvä ruoka, juomat, hameiden kaislavyöt ja tupakka sekä värikäs hierarkia", kuten mies itse kuvailee tuota varhaisnuoruuttaan, jolloin ei osannut edes pelkoa tuntea, vaikka tuttuja laivoja upposikin, kuten rahtilaiva Malmi miehistöineen myrskyisellä Itämerellä. Välillä äiti-Kirsikka komensi poikansa kotiin ja koulua jatkamaan.
Ylioppilastutkinnon jälkeen oli vuorossa ravintolakoulu, mutta kokkia ei Paulista tullut, sillä hän keskeytti sen saadessaan paikan lehden päätoimittajana Jyväskylässä.
Vanhemmiltaan verenperintönä saatua piirtämistaitoa Paul alkoi hyödyntää tekemällä sarjakuvia Merimies-Unionin lehteen. Harrastuksesta  kehittyi lopulta sanomalehtikuvittajan ammatti.1980-luvulla Meinanderilla oli sopimus ruotsalaisen Bull´s Presstjänstin (lehdistöpalvelun) kanssa ja hänen piirroksiaan ilmestyi 40-50 lehdessä Suomessa ja Ruotsissa. Piirroksista on piirrettyjen korttien kuvitukseen lyhyt askel, ja niinpä Meinanderin menneisyyteen kuuluu korttikustantamonkin perustaminen.

Inspiroiva asunto Otavassa
Sitten koitti aika lähteä Jyväskylästä, ja Paul Meinander, mies matkalla kaiken aikaa, niin tauluissaan kuin elämässäänkin, alkoi etsiä uudeksi kodikseen vuokrattavaa asemaa ja päätyi Otavaan 1997. Asemapäällikön entinen virka-asunto asemarakennuksen eteläpäädyssä oli hulppea sekä neliöiltään että huonekorkeudeltaan, ilmava ja inspiroiva. Täällä alkoivat syntyä maalaukset, akvarellit ja reliefit, joissa Meinander painottaa ihmisen suhdetta liikennevälineisiin. Ensimmäinen näyttely jo seuraavana vuonna otavalaisessa ravintola Huvikummussa sai hyvän vastaanoton ja tuotti tilauksia pitkälle tulevaisuuteen. Mikkelissä jatkui myös lehtityö, muun muassa taas päätoimittajuutena.
Vaikka Meinander on tehnyt tilauksesta muotokuviakin, toistuvina teemoina ovat kuitenkin pilvissä kiitävät lentokoneet, uljaat fregatit pullistuvin purjein myrskyävää merta halkomassa, hillitöntä voimaa uhkuvat mustat veturit - ihmisjärjen ja taidon mestarituotteita, valmiina kuljettamaan ihmistä yhä pitemmälle, yhä korkeammalle, yhä nopeammin. Taiteilija ei kuitenkaan pelkästään ihaile koneiden kaikkivoimaisuutta, vaan myös pelkää aikaa, jolloin ihminen ei enää hallitse omaa luomustaan, vaan kone hallitsee ihmistä. Paul Meinander: "Näin ei voi jatkua, jonkun on tartuttava ruoriin. Muuten olemme tuuliajolla ja alasammuttuja".
Leena Pulfer 

(artikkeli julkaistu Otavan Happy Jazz -lehdessä)

Paul Meinanderin taidenäyttely: "Maasta merelle ja - ilmaan"
Elina Manninen (t:mi SulonOloinen): kierrätysmateriaali-käsitöiden myyntinäyttely
Akuntie 7, 50670 Otava
19.7. - 9.8. 2015, klo. 13 - 19.