Mikä ihmeen vempain on välppä?

Viime keväänä sulamisvesien aikaan Otavan kukkahattutädit kauhistelivat, kun lapset keikkuivat Asematien pysäkin takana virtaavan avo-ojan reunoilla. Vesi virtaa siellä syvällä, ojan partaat ovat jyrkät, ja puolimetrinen sementtiputki nielaisee lopulta veden pitkäksi matkaa maan alle – ja samantien ojaan pudonneet. Kävin uteliaana nappaamassa otavalaisia uhkaavasta ojahirviöstä kuvia ja lähetin ne kaupungin vesilaitokselle pyytäen tilanteeseen korjausta (tarjoilin tietenkin totena kerrotun täpärän pelastautumistarinan ja ihmettelin, montakohan uhria ojan maanalaisissa mutkissa mahtaa jo olla tukkeena…). Vastaus tuli melkein viiveettä: virtaussuojan piti oikeastaan olla putken suulle asennettuna jo iät ja ajat, ja homma toki hoidettaisiin nyt kun puute huomattiin. Kesän aikana virtaussuoja, tekniseltä nimeltään VÄLPPÄ, ilmestyikin putken suulle, eli seuraavien lumien sulaessa saavat tarkkaavaiset kukkahattutädit nukkua yönsä rauhassa. Tai vielä mieluummin keksiä, mitä muuta tarpeellista korjattavaa epäkohtaa kylästämme löytyy. Mutta ei voida enää sanoa, että kaupunki ei anna Otavalle mitään. Saatiinhan sentään välppä.