Kirjastouutisia
Paikallislehdessä kerrottiin, että Mikkeli yhdistää kirjaston ja yhteispalvelupisteen Anttolassa ja Haukivuorella kuten on tehty jo Rantakylässä, Ristiinassa ja Suomenniemellä. Henkilökunta perehdytetään hoitamaan asiakaspalvelua kummallakin puolella tarpeen mukaan esim. lomien aikana.
Me otavalaiset olemme erikoistapaus, sillä meillä ei ole mitään Haukivuori-taloa, Anttola-taloa tai Suomenniemi-taloa, jossa tilaa riittäisi niin kirjastolle kuin muille asukaspalveluille. Olihan meilläkin aikoinaan oma kunnantalo, mutta se oli jo suuntaa-antavasti rakennettu Rantakylään, mistä se oli kaupunkiliittymän jälkeen helppo omia palvelemaan kaupunkia. Muita käyttökelpoisia isoja tiloja olisi korkeintaan Maanviljelyskoululla, jonne on kuitenkin keskustasta melkoinen patikkamatka.
Otavan nykyiseen kirjastosaliin ei mikään yhteispalvelupiste ainakaan mahdu eikä koulun puolellakaan ole tyhjiä tiloja. Kirjasto ei voi myöskään puolestaan siirtyä Lähipalvelun naapuriksi, sillä siellä huoneet ovat pienet ja ahtaat eivätkä riittäisi alkuunkaan molempiin käyttötarkoituksiin.
Otavan Lähipalvelukeskus on erikoistapaus sekin: sitä pitää yllä Työosuuskunta, joka on yksityisyritys. ts. sen työntekijät eivät ole kaupungin palkkalistoilla kuten yhteispalvelupisteiden ja kirjastojen henkilökunta. Tuskinpa tällaisia „kahden herran“ palkollisia voisi ympätä palvelemaan yhdessä.
Kirjastomme tärkeyttä koululaisille ja nuorille ei voi korostaa tarpeeksi. Suomen koululaisten taidoista ylpeileville oli melkoinen shokki, kun selvisi, että viimeisimmässä Pisa-tutkimuksessa Suomen koululaiset olivat pudonneet priimuksista sijalle 12 ja tulevat siellä vasta Shanghain, Singapurin ja Hong-Kongin koululaisten jälkeen. Suomen edustajilla oli myös lukutaito heikentynyt edelliskerrasta. Siis vielä kerran: me otavalaiset tarvitsemme kirjaston, jota myös koululaisemme pääsevät helposti käyttämään lukutaidon ja mielikuvituksenkin kehittämiseksi.